Stressi ja burn out

Katselemme elokuvaa, jossa leijona juuri tappaa seepran. Hetken kuluttua seepralauma syö taas rauhoittuneena ruohoa. Kun susilauma ahdisti esi-isäämme, hän kiipesi vikkelästi kallionulkonemalle pakoon. Hetken kuluttua hän katseli rauhoittuneena ja rentoutuneena alapuolellaan olevaa susilaumaa.

Meitä eivät enää sudet ahdistele, mutta yhä levottomamman yhteiskuntamme pienet harmit näykkivät meitä pikku sutena koko päivän. Esi-isämme elimistö pumppasi itsensä täyteen adrenaliinia, jotta joko pako tai vastarinta onnistuisi tehokkaasti. Kun tilanne oli ohi, hän rauhoittui ja adrenaliinin taso laski elimistössä.

Pikku sutemme näykkiminen nostaa hiljalleen adrenaliinitasoamme. Yön nukkuessamme tason pitäisi normalisoitua. Näin ei ehkä täysin tapahdukaan. Adrenaliinia on hiukan valmiiksi aamulla elimistössämme ja päivällä sen taso nousee hivenen entistä korkeammaksi.

Kun niin on jatkunut parisen vuotta, heräämme aamulla jo täysillä kierroksilla. Tätä ei elimistö kovin pitkään kestä vaan palaa loppuun. Tulee burn out.

Hoito ja ainakin rantoutuminen on syytä aloittaa jo ennen loppuunpalamista. Kyllä burn outiakin voi hoitaa hyvin hypnoosilla yhdistettynä sairaslomaan sekä rentoutumisen ja itsehypnoosin opetteluun. Terapiassa käsitellään pehmeästi pois myös tunnepohjaiset syyt.